Metsänhoidollisia toimenpiteitä -kirjassa jatkamme suurta metsätarinaa Puiden kansa -kirjan myyttisestä maailmasta kohti nykypäivää. Suomalaisen metsäteollisuuden menestys on ollut osa imagoamme, mutta sen kääntöpuoli on kätkenyt monta tragediaa, joista puhuminen on ollut tuomittavaa ja häpeällistä. Sana metsä on joskus tarkoittanut rajaa, äärtä. 50-vuotta kestänyt tehometsätalous on kuitenkin mullistanut niin suomalaisen metsäluonnon kuin luontosuhteenkin. Metsän ääretön valtakunta on kutistunut muutamassa minuutissa läpikäveltäviksi metsäsirpaleiks ja metsän mahti tuotantopotentiaaliksi. Sanasto on vaihtunut hyötysuhdetta korostavaan kieleen, jossa ikimetsä on yli-ikäinen, vaajatuottoinen, läpipääsemätön ryteikkö, aukkohakkuu metsän uudistamista ja myrkkyjen kylväminen kasvinsuojelua. Enää vain runolliset paikannimet muistuttavat mennestä: Kelokkoaho, Yölamminsuo, Sammalharju, mutta nykymaiseman kokemuksiin sopisivat paremmin nimet Yksipuinen, Syvienojienpusikko,  Mössösuonkannokko tai Aurausvaara.